HannuSiivonen

Trumpin vallanjana

Amerikassa tapahtui vallankumous, tai niin sanotaan. Tämä vallankumous oli se, kun valkoinen vanha miljonäärimies valittiin presidentiksi suuren puolueen ehdokkaana valitsijamiesäänillä. Kyseisen ehdokkaan vahvuus oli puolueen aatteiden levittäminen televisiossa ja omissa kokouksissaan. Ei vaikuta kovin kumoukselliselta. Silti Donald Trumpin voittoon suhtaudutaan kuin suureen mullistukseen. Älä innostu tai lannistu vielä, katsotaanpa Trumpin voiton syitä vähän tarkemmin. Tässä viisi tärkeintä asiaa jotka kertoo ettei kyse ole mistään ihmeellisestä

1. Trump on republikaani. Trumpin suosion ehkä merkittävin tekijä on puolue. Puolue ei itsessään tehnyt paljoa tavallista enempää Trumpin hyväksi, mutta demokraattipuolue teki. Demokraattipuolue nimittäin kosiskeli republikaaniääniä sillä oletuksella että republikaanien äänestäjät tuntisivat samoin kuin Trumpin henkilökohtaisesti loukkaamat poliitikot. Tämä veikkaus oli väärä, ja republikaanien syvä ydin äänesti puoluetta jonka tiesi olevan aatteidensa kannalla. Clinton vieraannutti kosiskelullaan vasemmiston, joka oli jo vihainen Bernie Sandersin hautaamisesta.

2. Trump voitti valitsijamiesäänillä. Hillary Clinton sai itseasiassa enemmän ääniä, mutta Trump voitti koska demokratia pelaa orjuuden ajan säännöillä Amerikassa, vaikka niin paljon orjuuden lopettamista ja sisällissotaa hurrataankin. Tämä tarkoittaa vanhoille orjaosavaltioille väkimäärän nähden liian suurta vaikutusvaltaa, joka yleensä kallistuu republikaanien hyväksi. Näin on tapahtunut ennenkin kuuluisimmin vuoden 2000 kun Al Gore sai suuremman äänisaaliin ja Bush voitti vaalit. On outoa miten vähän asiasta puhutaan, sillä Clintonin ja Trumpin ero oli selkeämpi kuin skandaalin synnyttäneiden Goren ja Bushin.

3. Surkea vastustaja. Ummikoimpien feministien* hehkutuksesta huolimatta Hillary Clinton on itsesiassa Yhdysvalojen vähiten pidettyjä ja luotettuja poliitikkoja. Tämän lisäksi demokraattipuoluetoimisto aktiivisesti yritti saada Clintonin ehdokkaaksi, samalla loukaten useita kannattajiaan ja mahdollisia ulkopuolisia, jotka ehtivät innostua Bernie Sandersista. Clintonin pyrkimys saada Sandersin kannattajat puolelleen oli vedota Sandersiin itseensä, jotta tämä määräisi kannattajansa tukemaan kapanjaansa. Clinton ei halunnut ansaita Sandersin kannattajien ääniä. Trump itseasiassa menestyi vaaleissa huonosti Mitt Romney, joka hävisi vuoden 2012 vaalit, sai yli miljoona ääntä enemmän kuin Trump. Romneyn äänimäärä olisi jättänyt äänivoittaja Clintoninkin kakkossijalle - tämä siitä huolimatta että Romney hävisi Obamalla noin 5 miljoonalla äänellä. Samanlainen äänimäärän romahdus nähtiin vuoden 2000 vaaleissa jonka, kuten aiemmin mainitsin, ratkaisi myös valitsijaäänet

4. Same Old Shit. Trumpin vallankumous muistuttaa hyvin paljon perinteisiä valtarakenteita. Trump on rikas vanha valkoinen mies kuten valtaosa Amerikan presidenteistä. Trump kampanjoi aatteilla jotka vastaavat täysin republikaanipuolueen kovaa ydintä. Trumpin ainoa oma juttu oli Meksikon rajamuuri, joka on loppujenlopuksi vain järjetön rakennushanke, joka ei tee itseasiassa yhtään mitään (maahanmuuton estämisessä se on merkityksetön koska lentokoneet, veneet ja tikkaat on keksitty). Kabinettikeskusteluissa muuri muuttuikin aidaksi, joka muistuttaa hyvin paljon perinteisiä republikaanien, ja itsensä Hillary Clintonin aatteita. Muurin maksattaminen Meksikolla tarkoittaa että Trump on epätodennäköisin henkilö sitä toteuttamaan, mutta on aina kiva kuulla saavansa jotain ilmaiseksi. Trump sai ehdokkuuden koska kilpailijansa olivat Clintonin tasolla vihattuja poliitikkoja tai täysin huomaamattomia ja tuntemattomia ihmisiä. Trump sai, ihan ansaitusti republikaanien kannattajien suosion. Demokratia toimi republikaanipuolueen sisällä paremmin kuin demokraattipuolueen sisällä.

5. Ei mitään uutta. Trump ei tehnyt tai tarjonnut mitään uutta. Trump kampanjoi mitä perinteisimmin menetelmin, pitämällä kokouksia ja saamalla möläytyksiään telkkariin ja lehtiin. Trumpin kampanja oli ehkä koko vaalien huonoin, koska hän jäi äänimäärässä kakkoseksi Hillary Clintonille, joka suhtautui suorastaan vihamielisesti potentiaalisiin äänestäjiin. Trump sai jotakuinkin ne äänet jotka republikaaniehdokkaan saattoi odottaa saavan. Vaalit muistuttivatkin hyvin paljon vuoden 2000 vaaleja, jossa inhottu vanhoillinen demokraatti asettuu republikaanitolvanaa vastaan. Sekä Trump että Bush sai paljon huomiota typerillä sanomisillaan.

Voidaanko vaaleista oppia jotain? Toki! Esivaalit toivat esiin mm. Bernie Sandersin, joka osoitti että myös Amerikassa voi saada äänensä kuuluviin ja päästä pitkälle ilman suurrahoittajia. Trumpista opimme että poliittisen tiedostavuuden puute valtaa alaa fasismille. Vanha valta kaipaa Trumpeja ja Clintoneita jotka vakautta niiden asemaa, mutta kansa tarvitsee Sanderseja. Tämä on hyvä muistaa Suomessakin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat